Perusliikuntataidot pohjana lajitaidon kehittymiseen
Toni Anttila & Joni Knuutinen
Miksi kaikki liikunta on nykyään harrastamista? Ja milloin liikuntaa ehtii tehdä? Tämän kirjoituksen
on tarkoitus tuoda vanhemmille lisää tietoa ja työkaluja tukemaan lapsen
ja nuoren urheilullista elämäntapaa. Ainoastaan tällä tavoin pääsemme
vaikuttamaan pelaajan lajitaidon kehittymiseen.
Liikunnasta tullut harrastamista
Ihmisten arkiliikkumisen määrä on vähentynyt vuosi vuodelta, ja siitä on tullut jotakin, mitä lähdetään erikseen "harrastamaan". Tämä heijastuu suoraan lasten ja nuorten liikkumisen määrään ja vain joka kolmas lapsi tai nuori liikkuu riittävästi. UKK-instituutin liikkumissuositus 7–17-vuotiaille on reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä (UKK-instituutti). Tämä on siis minimi sille, että lapsen tai nuoren hyvinvointi ei heikkene. Liikunta vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi terveeseen painonhallintaan sekä kognitiivisiin toimintoihin ja ehkäisee sydän- ja verenkiertosairauksien syntymistä sekä psyykkisten sairauksien esiintyvyyttä. Riittävällä liikunnalla on myös positiivista vaikutusta koulumenestykseen sekä oppimiseen. Suurin osa liikkumisen hyödyistä tulee esiin vasta, kun liikutaan vähintään 60 minuuttia päivässä (Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2021,17-19) Tämä ei kuitenkaan riitä jalkapallossa eteenpäin pyrkivälle pelaajalle vaan liikkumismäärän tulisi olla vähintään kolmikertainen suositukseen nähden.
Kun arkiliikunta on vähentynyt niin urheiluseuratoiminta on kasvanut. Reilusti yli puolet lapsista ja nuorista osallistuu seuratoimintaan(Olympiakomitea, 31). Seuratoiminnan hyötynä on se, että lapsi tai nuori pääsee osallistumaan turvalliseen ja ohjattuun toimintaan, jossa heille kertyy liikuntaa ohjatuista harjoituksista sekä peleistä. Tämä liikuntamäärä ei kuitenkaan kata koko liikuntasuositusta, saati riitä lähellekkään huippu-urheilijaksi kehittymistä. Tämän vuoksi meidän on tarkasteltava viikoittaista kokonaisliikuntamäärää ja yrittää saada sinne seuratoiminnan lisäksi riittävästi aktiivista liikkumista. Esimerkiksi koulumatkojen sekä harjoitusmatkojen kulkeminen kävellen, juosten tai pyöräillen lisää heti liikkumiseen käytettyä aikaa viikossa. Tutkimukset osoittavat, että vanhemman rooli liikkumiseen kannustamisessa on yksi tärkeimmistä tekijöistä lapsen liikunnallisuuden kehittymisessä pitkälle nuoruusikään asti (Olympiakomitea, 31).
Urheilullinen
elämäntapa ei ole automaattinen ominaisuus
Urheilullinen elämäntapa ei ole itsestäänselvyys vaan siihen opitaan ja kasvetaan. Se on yhteistyötä pelaajan, seuran, valmentajan ja vanhemman välillä. Seuratoiminnassa valmentajan vastuulla on huolehtia riittävästä ja oikeanlaisesta rasituksesta harjoittelussa sekä lajitaitojen kehittymisestä. Vanhemman vastuulla on huolehtia riittävästä arkiliikkumisesta, palautumisesta eli unen ja ravinnon tasapainosta sekä rajoitusten asettaminen haitallisten tottumusten suhteen. Kun tätä tehdään yhteistyössä, tulokset ovat yleensä paremmat lapsen ja nuoren urheilullisen elämäntavan oppimisen kannalta. Vaikka pelaajasta ei tulisi huippu-urheilijaa, urheilullisen elämäntavan hyödyt näkyvät pitkällä tulevaisuuteen. Urheilusta pystytään oppimaan monia työelämäntaitoja, joilla pärjää pitkälle (Olympiakomitea, 16)
Jalkapallon lajitaitojen kehittyminen rakentuu vahvasti
perusliikuntataitojen muodostamalle pohjalle, ja puutteet
perusliikuntataidoissa asettavat esteen lajitaitojen kehittymiselle. Mitä
paremmin perusliikuntataidot hallitaan ja mitä laajempi on liikevarasto, sitä
pidemmälle on mahdollista päästä lajitaitojen kehittämisessä. Kattava
liiketaitovarasto vahvistaa myös pelaajan itsetuntoa, joka kehittää pelaajan
urheilijaksi kasvamista. Motoriset
perusliikuntataidot jaetaan kolmeen kohtaan.
Näiden
motoristen perusliikuntataitojen monipuolisella harjoittelulla voidaan nopeuttaa
lajitaitojen ja pelikäsityksen oppimista jalkapallossa. Lisäksi pystytään ennaltaehkäisemään loukkaantumisia.
Lapset kärsivät rasitusvammoista nykyään yhä nuorempina ja rasitusvammoja
todetaan tänä päivänä jo alle 10-vuotiailla. Keskeisimmiksi syiksi on esitetty
lasten yksipuolistunutta liikuntaa ja oman ajan liikunnan merkittävää
vähenemistä. Moni lapsi liikkuu pääasiassa vain ohjatuissa harjoituksissa,
seuroissa ja koulussa. Liikuntamäärä on riittämätön, joten peruskestävyys ei
pääse kehittymään tarpeeksi ja kun tälle heikolle perustalle lisätään ohjattujen
harjoitusten pääasiassa kovatehoinen harjoittelu, kroppa alkaa oireilemaan.
Moni joutuu pitämään kuukausien taukoja harjoittelusta ja innostus liikkumiseen
saattaa jäädä pitkäksikin aikaa alhaiselle tasolle. Peruskestävyyttä on todella
vaikea harjoitella joukkueharjoituksissa, koska sykkeet nousevat liiaksi,
vaikka luulemme muuta. Jo rondoharjoittelu voi nostaa sykkeet vauhti- ja jopa maksimikestävyystasolle.
Monipuolisuus ei aina tarkoita monilajisuutta
Vaikka monet huipulle edenneet pelaajat ovat harrastaneet useampaa lajia, on huomioitava, että he ovat käyttäneet valtaosan harjoittelustaan päälajiinsa.
Monipuolisuutta ei saa sekoittaa monilajisuuteen, sillä itse asiassa monen lajin harjoittelu voi olla varsin yksipuolista. Lisäksi monessa lajissa voi liikkuminen olla melko samantyylistä, joten monipuolisuutta ei saada vaikka lapsi harrastaisikin useampaa eri lajia. Huippupelaajaksi kehittyminen ei siis vaadi useamman lajin harrastamista vaan riittävästi monipuolista liikkumista, ja tietysti suuren määrän lajitaitojen harjoittelua harjoituksissa ja peleissä. Vaikka monet huipulle edenneet pelaajat ovat harrastaneet useampaa lajia, on huomioitava, että he ovat käyttäneet valtaosan harjoittelustaan päälajiinsa.
Lajitaitojen kehittyminen on usein kiinni fyysisten taitavuustekijöiden
kehittymisestä. Niitä ovat tasapaino, ketteryys, rytmikyky, reaktiokyky,
koordinaatio ja liikkuvuus. Esimerkiksi syöttämiseen pelaajan tarvitsee hallita
tasapainoa/kyetä seisomaan yhdellä jalalla, 1. kosketukseen omata riittävä rytmikyky ja harhauttamiseen omata ketteryyttä sekä reaktiokykyä. Oikea ympäristö
näiden harjoitteluun on myös tärkeää, joten pelaajan on harjoiteltava useasti viikoittain. Paras ympäristö lajitaidon kehittämiseen ovat harjoitukset
ja pelit. Hyvänä ohjenuorana voimme käyttää seuraavaa: "Yksi ja kaksi kertaa
viikossa ylläpitää opittua taitoa, mutta kehittyäkseen paremmaksi, on sitä
harjoiteltava vähintään kolmesti viikossa"
Taitavan pelaajan resepti on riittävä liikunta
Tullakseen taitavaksi jalkapalloilijaksi, on selvää,
että tarvitsee harjoitella paljon pallon kanssa. Lajitaidot kehittyvät
parhaiten oikeassa ympäristössä eli esimerkiksi harjoituksissa ja peleissä.
Meidän ei kuitenkaan kannata keskittyä lajitaitojen kehittymiseen, jos lapsi ei
liiku muuten viikossa riittävästi. Pelkät joukkueharjoitukset eivät millään
riitä kattamaan koko liikuntamäärää, jos tavoitteena on kehittyä taitavaksi
pelaajaksi. Kehittyäkseen jalkapalloilijaksi, lapsi tarvitsee liikunnallisen
perustan, johon pystyy kehittämään lajitaitoja. Meidän tulisi pystyä paremmin
tukemaan, auttamaan ja ohjaamaan lapsia sekä vanhempia luomaan liikunnallisen
perustan myöhempää kehittymistä varten.
Tässä kolme
avainasiaa tukemaan motivoituneen pelaajan vanhempaa urheilullisen elämäntavan
luomiseen:
1) Osoita esimerkillä liikkumisen mallia. Tehkää autoilun sijasta koulumatkat kävellen taikka pyörällä. Treeneihin ja peleihin voi tulla juosten.
2) Sytytä lapsen liikkumisen ilo yhdessä tekemällä. Liikkukaa monipuolisesti yhdessä. Käykää yhdessä metsäretkillä, luistelemassa ulkojäillä, heittelemässä palloa, pyöräretkillä, pelaamassa koripalloa, uimassa. Kun vanhempi nauttii liikunnasta, tämä tarttuu lapseen, joka seuraa vanhempaa herkeämättä.
3) Rajoita haitallisten tottumusten syntymistä. Ruutuaika, nukkumaanmenoaika, säännöllinen ruokailurytmi. Keskustele lapsen kanssa näistä ja anna lapsen myös kertoa oma näkemyksensä asiasta. Tämä tukee lapsen itsenäistymistä vastuunoton polulla.
Jalkapallossa motivoituneen pelaajan tulisi liikkua yli 20 tuntia viikossa eli noin kolme tuntia päivässä. Usein meillä on virheellinen käsitys liikkumisen määrästämme. Tämän vuoksi Joni Knuutinen on kehittänyt pelaajille liikuntalukkarin tukemaan pelaajan urheilullisen elämäntavan rakentumista. Liikuntalukkaria voidaan käyttää jatkuvana tai jaksottaisena muutaman kerran vuodessa seuraamaan pelaajan liikuntamääriä viikkotasolla. Pelaaja siis itsenäisesti tai vanhemman tukemana pitää kirjaa omasta liikkumisestaan asettamansa tavoitteen mukaisesti ja valmentajan roolina on tukea ja ohjata pelaajaa kohti haluamaansa tavoitetta. Liikuntalukkaria käyttää jo tällä hetkellä usean joukkueen pelaajat ja suosittelemme ottamaan vastaavanlaisen työkalun käyttöön varsinkin lapsi- ja nuorisovaiheen jalkapallossa.
Lähteet:
-UKK-instituutti 2024. Lasten ja nuorten liikkumissuositus. Viitattu 10.2.2024.https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/lasten-ja-nuorten-liikkumissuositus/
- Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2021 Viitattu 11.2.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162984/OKM_2021_19.pdf
-Olympiakomitea. Kasvata urheilijaksi. https://www.olympiakomitea.fi/uploads/2021/05/a5fa0305-ok_kasvata-urheilijaksi_sahkoinen.pdf