Onnistumiset ovat edellytys kehittymiselle

Olen usein kuullut sanottavan, että "epäonnistumiset opettavat enemmän kuin onnistumiset" tai "kehittyäksesi sinun on epäonnistuttava". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan itseasiassa opimme paljon tehokkaammin onnistumisista. Tätä näkökulmaan tulisi mielestäni hyödyntää enemmän varsinkin lasten ja nuorten pelaajakehityksessä.

Epäonnistuminen on huono opettaja

Tietokirjailija Scott H. Young sanoo, että epäonnistuminen on huono opettaja. Näin se onkin, onnistuminen opettaa paljon enemmän kuin epäonnistuminen. Epäonnistuminen opettaa vain mitä ei kannata tehdä, mutta ei välttämättä sitä, mitä pitäisi tehdä onnistuakseen. Esimerkiksi jalkapallossa 1v1 tilanteessa nuori pelaaja yrittää ohittaa vastustajaa siinä kertaakaan onnistumatta, jolloin hän voi helposti ajatella, ettei ohittamista kannata enää yrittää. Näin ollen pelaaja ei kehity, ainakaan ohittamisessa, ja tällöin on riski, että pelaajan peruspelaamisen taidot eivät kehity tarpeeksi monipuolisesti pelin eri perustilanteissa. Kun pelaaja kertaalleen pääsee ohittamaan vastustajan saamalla hänet vartaloharhautuksen ansiosta epätasapainoon ja vaihtamalla nopeasti rytmiä hitaasta räjähtävään vauhtiin, hän oppii onnistumisen kautta taitoja ohittamiseen. Hän myös suuremmalla todennäköisyydellä uskaltaa yrittää tätä myös muissa tilanteissa, jolloin syntyy toistoja ja mahdollisuus kehittymiseen.

Emme kuitenkaan voi välttää epäonnistumisia eikä pidäkään, sillä ne kuuluvat elämään ja sitä kautta myös jalkapalloon. Liiallinen epäonnistumisten välttely voi vähentää rohkeutta yrittää tehdä asioita, jotka kehittäisivät, kuten juuri esimerkiksi rohkeutta ohittaa vastustaja. Epäonnistuminen voi  joissakin tapauksissa lisätä motivaatiota yrittää entistä kovemmin, mutta vasta onnistuessaan pelaaja voi oppia ja kehittyä. Epäonnistumisien käyttämisessä oppimisen keinona piilee riskinä se, että pelaajan motivaatio ehtii laskea ennen onnistumista, jonka jälkeen hän ei välttämättä harjoittele yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin. 

Usein sorrumme siihen, että korostamme liikaa epäonnistuneita suorituksia.

Jalkapallossa meidän valmentajien tulisi auttaa pelaajia näkemään epäonnistumiset osana matkaa kohti onnistumisia ja sitä kautta kehittymistä pelaajana. Usein sorrumme siihen, että korostamme liikaa epäonnistuneita suorituksia tai tilanteita ja pyrimme niiden kautta kehittämään pelaajia. "Huomasitko, että tänään et onnistunut syöttämään tarpeeksi hyvin palloa omille pelaajille. Sinun pitää harjoitella syöttämistä nyt paljon niin sinusta tulee parempi pelaaja".  Meidän tulisi kuitenkin hyödyntää oppimisessa enemmän onnistuneita suorituksia ja tilanteita, jotka auttavat näkemään, mitä tilanteessa tulisi tehdä onnistuakseen. Ei nuoren pelaajan kannata analysoida videolta Teemu Pukin epäonnistunutta viimeistely-yritystä, vaan on paljon hyödyllisempää analysoida onnistunutta ja etsiä siitä avainasioita, joiden ansiosta hän tekee maalin.

Epäonnistumisesta oppiminen voi kuitenkin olla hyödyllistä, jos siitä seuraa välitön onnistuminen esimerkiksi korjaavan harjoitteen avulla. Korjaava harjoitus voi olla esimerkiksi harjoite, jossa mallinnetaan peliä edustava tilanne, jossa pelaaja ei ole onnistunut ja annetaan hänelle mahdollisuus onnistua. Hänelle luodaan samankaltainen tilanne, jossa hän pääsee analysoimaan asioita, joiden ansiosta hän onnistuisi tilanteessa. Tämä toimii myös joukkuetasolla hyvin. Esimerkiksi, jos vastustaja on onnistunut tekemään edellisessä ottelussa maalin kulmapotkusta, tilanne luodaan seuraavassa harjoituksessa uudestaan ja käydään läpi asioita, joiden avulla pystytään jatkossa estämään vastustajan maalinteko vastaavassa tilanteessa.

Mitä on onnistuminen juuri sinulle?

Mitä on onnistuminen? Ja mitä on onnistuminen juuri sinulle?  

Itse kuvaan sitä yksilölliseksi tunnetilaksi, jossa yksilö kokee onnistuneensa jossakin, esimerkiksi  tavoitteeseen pääsemisessä.. Tämän vuoksi valmentamisen yksi tärkeimmistä asioista on opettaa pelaajaa tai joukkuetta asettamaan oikeanlaisia tavoitteita. George T. Doranin SMART- tavoitteen asettamismittari on edelleen hyödyllinen apuväline jokaisella valmentajalle. Tavoitteen tulee olla konkreettinen, mitattavissa ja toteutettavissa oleva, merkityksellinen sekä ajallisesti määriteltävissä.

Jos ajatellaan, että tavoitteeseen pääseminen on onnistumista, on helpompi saavuttaa pienempiä tavoitteita ensin, jonka jälkeen vasta suurempia kokonaisuuksia. Tästä esimerkkinä - jos nuori pelaaja ei osaa pomputella vuorojaloin, hänen ei kannata laittaa tavoitteeksi 100 ponnautusta. Saavuttaakseen tuon 100 ponnautuksen tavoitteen, pelaajan kannattaa ennemmin asettaa pienempiä välitavoitteita, joihin pääseminen ylläpitää motivaatiota harjoitella lisää. Näin on mahdollista saada onnistumisen tunne melko nopeasti harjoittelulla ja onnistumisen jälkeen tuntea kehittyneensä. Tämän myötä hän luultavammin haluaa kehittyä entistä enemmän pomputtelussa ja jatkaa harjoittelua seuraavaan tavoitteeseen. Jossain vaiheessa useiden onnistumisten jälkeen, hän luultavasti osaa pomputella vuorojaloin 100 kertaa.

Motivaatiolla on iso vaikutus varsinkin lasten ja nuorten kehittymisen taustalla. Motivaatio voidaan jakaa karkeasti kahteen osa-alueeseen, sisäiseen ja ulkoiseen. Sisäistä motivaatiota on se, kun pelaaja haluaa harjoitella ja kehittyä omasta tahdostaan ilman suurempia paineita lajista ja ulkoinen taas, kun pelaajan kehittymistä ohjaa jokin suurempi palkinto tai tavoite, kuten esimerkiksi Hesa cupin voitto tai pääseminen aikuisena ammattilaiseksi. Molempia tarvitaan, mutta varsinkin sisäisen motivaation antama energia on lähes edellytys sille, että pelaaja jaksaa jatkaa harjoittelua tullakseen paremmaksi. Onnistumiset ruokkivat pelaajan pystyvyyden tunnetta omiin kykyihinsä, jolloin pelaaja saa motivaatiota jatkaa harjoittelua.

Valmentajina pystymme vaikuttamaan pelaajan sisäisään motivaatioon varsinkin positiivisella palautteella esimerkiksi osoittamalla pelaajan onnistumisia. Positiivisesta palautteesta pelaajan on mahdollista saada tunne siitä, että on kyvykäs ja hyvä jossakin. Pelaaja haluaa onnistua jatkossakin, jonka vuoksi hän on valmis harjoittelemaan asian eteen. Usko omiin kykyihinsä auttaa pelaajaa läpi epäonnistumisten eikä tämä välttämättä koe epäonnistumista edes epäonnistumiseksi, vaan vain etapiksi matkalla kohti onnistumista. Kuten Thomas Edison on kertonut keksiessään hehkulampun, hän onnistui löytämään 10 000 väärää tapaa valmistaa hehkulamppu ennen lopullista onnistumista. 

Kymmenen avainasiaa pelaajan kehittymisen tukemiseen onnistumisten kautta:

1) Aloita harjoitukset aina positiivisesti. Suuntaa ajatukset oikeisiin asioihin. Positiivinen, rento ja motivoitunut mieli voi onnistua. Pelkäävä ja välinpitämätön mieli ei auta onnistumaan. Pitää olla rohkeutta yrittää. 

2) Saa pelaaja tuntemaan itsensä hyväksi. Jokaisen pitäisi saada tuntea itsensä tärkeäksi niillä taidoilla, jotka hänellä on sillä hetkellä. "Matti huolehdit pallosta viime pelissä todella hyvin. "Liisa onnistuit ohittamaan vastustajan todella monta kertaa viime pelissä, jonka vuoksi pääsit maalintekotilanteeseen". Kohdistettu palaute tuntuu hyvältä.

3) Rohkaise pelaajia. Valmentajan vuorovaikutus (äänensävy, elekieli) rohkaisevat yrittämään täysillä. Pelokas pelaaja ei koskaan yritä täysillä. Muista hymy 😊

4) Nosta positiiviset asiat esiin aina ensiksi ennen kehitettäviä asioita. "Jukka, loistava murtava juoksu linjaa pitkin, pystytkö saamaan vieläkin enemmän vauhtia rytminvaihdoksen jälkeen, jolloin puolustajalla ei ole mitään mahdollisuutta saada sinua kiinni"..?

5) Huomioi onnistumiset. Positiivista palautetta 80 % ja korjaavaa 20 %. Pelaajat haluavat onnistua, kun se huomataan!

6) Varmista, että pelaajalla on mahdollista onnistua harjoitteessa. Harjoitteiden vaatimustaso vastaa pelaajan ikä- ja kehitystasoa. Muokkaa rohkeasti alueen kokoa tai ärsykkeiden määrää. 8-vuotiailla vähemmän ärsykkeitä kuin 12-vuotiailla.

7) Auta oppimaan. Harjoituksien sääntöjen tulisi ohjata pelaajia onnistumaan halutuissa tavoitteissa, ei vaikeuttaa niiden tekemistä. Jos sääntö ei tue oppimista, jätä se pois.

8) Auta epämotivoitunutta pelaajaa löytämään motivaationsa. Älä huuda tai osoita sormella pelaajaa. Kysy pelaajalta: " Näen sinussa paljon potentiaalia ja haluan auttaa sinua kehittymään pelaajana. Miten voisin auttaa sinua paremmin"?

9) Ota ryhmäytymistä mukaan jokaiseen harjoitukseen. Yhdessä tekeminen auttaa pelaajaa tuntemaan olonsa tärkeäksi ja luottavaiseksi ryhmän jäsenenä. Tämän vuoksi hän uskaltaa olla oma itsensä, jolla on usein positiivinen vaikutus jalkapallo-ottelussa.

10)  Opeta pelaajaa tunnistamaan onnistumiset.  Kysy pelaajilta, missä he haluavat onnistua? Huomioi pienetkin onnistumiset, varsinkin silloin kun pelaaja ei itse niitä huomaa.

Lopuksi kiitokset kollega Joni Knuutiselle loistavista käytännön nostoista kehittymisen tukemiseen!

https://journals.sagepub.com/doi/full/10.3102/00346543211019105

https://www.scotthyoung.com/blog/2022/09/06/failure-lousy-teacher

https://selfdeterminationtheory.org/SDT/documents/2009_RyanWilliamsPatrickDeci_HJOP.pdf<br>

https://www.thomasedison.org/edison-quotes<br>

https://www.achieveit.com/resources/blog/everything-you-need-to-know-about-smart-goals/